Neiti Kevät Paikalla kaikkina vuodenaikoina

Oman elämänsä Mata Hari

  • Oman elämänsä Mata Hari

 

 

Minä vartuin ja opin, että poikien lisäksi silmiäni tottelivat aikuiset miehet. En minä heitäkään rakastanut, mutta en vihannutkaan. He kuitenkin avasivat minulle ovia ja portteja sellaiseen maailmaan jonne kaipasin suljettujen ovien takaa.
  

 

Pitkästä aikaa saimme lastenkotikaverini kanssa päiväloman ja luvan mennä viettämään sitä Tampereelle. Joskus mietin, että luulivatko hoitajamme oikeasti meidän olevan kuin Peppi Pitkätossun Tommi ja Annika jotka kiltisti syövät jätskitötteröt Sokoksella ja palaavat lukkojen taakse sovittuun aikaan. Jos luulivat niin sääli heitä; minä en aikonut palata ja kaverikin oli jo matkalla Helsinkiin.
 


Suuntasin puistoon ja otin hyvän asennon nurmikolla. Venytin paidan kaula-aukon olkapäilleni ja sidoin helman solmulle. Nautin auringosta ja ihailin aurinkolasieni takaa iloisia ja kiireettömiä ihmisiä. Tuntui siltä kuin kaikki puistossa olijat uhkaisivat arjen normeja. Tunsin olevani oikeassa paikassa.
 


Sitten se tapahtui: mies koputti olalleni. Sytytin röökin ja liu'utin aurinkolasejani hieman alemmas. Katsoin häntä ja kysyin asianajaltani oppimalla tekoystävällisellä äänellä, että voinko auttaa häntä jotenkin. Hän pyysi, että saisi istahtaa kanssani hetkeksi. Mies ojensi minulle avattua viinpulloa. Se näytti kalliilta. Hän avasi kravattinsa ja muutaman napin valkoisesta kauluspaidastaan. Otin pullonsuusta huikan ja tuijotin miestä.
 


Hän katsoi minua ikuisuuden typerä haltioitunut ilme kasvoillaan ennen kuin kysyi nimeäni. Ristin itseni Tytiksi. Jostain kummasta minä aina keksin mahtavia tarinoita murto-osaakaan niitä etukäteen miettimättä. Kerroin olevani juuri jätetty ja korostin sitä kuinka paha mies minut olikaan hylännyt.
 


Mies tuli lähemmäksi ja tarjosi pulloa uudestaan. Hänkin oli juuri päätynyt vaimonsa kanssa avioeroon ja oli siksi lähtenyt kesken työpäivän helpottamaan ahdistustaan pullolla viiniä. Hänellä ei ollut hajuakaan siitä, miten häntä tullaan vielä vetämään kuin pässiä narussa. Hän oli selvästi varakas, mutta kaiken kapinallisuuteni alla oli silti niin iso sydän sykkimässä itselleni, etten voinut sallia häneltä varastamista. Hoidin tällaiset tilanteet aina mahdollisimman hienovaraisesti.
 


Jatkoin rooliani ja kerroin, että eroni oli tapahtunut juuri muutama tunti aiemmin ja lähdin niin kiireellä että lompakkoni ja puhelimeni jäivät miehen asuntoon. Tällä minä suojasin jo ennakkoon sen, että jos jatkamme ravintolaan niin en voi näyttää henkkareita portsarin kysyessä niitä. Minä kun olin alaikäinen joka osasi näyttää 21-vuotiaalta.
 


Päivä kääntyi illaksi. Me keskustelimme ja humalluimme syvällisesti. Lopulta totesimme, ettemme voi kumpikaan mennä kotiin. Mies ei halunnut päästää minua menemään ilman rahaa ja puhelinta. Minä otin hänen suojelunsa vastaan vieno tekohymy kasvoillani. Karkumatkani ensimmäinen päivä saisi siis jatkumoa myös huomiseen!
 


Hän ehdotti että jatkaisimme ravintolaan, mutta minä katsoin vain vaatteitani ja sitten hänen tyylikästä pukuaan. Tunsin itseni täysin tumpeloksi. Minulla oli revitty farkkuhame sekä saksilla leikelty miesten paita jossa luki: "People like you are the reason why people like me need a medication!” Minun ei tarvinnut kuin katsoa häntä empien suoraan silmiin ja niin tulivat ne taikasanat: "Mennään ostamaan sinulle Stockmannilta uudet. Mitä vain noin nätille nuorelle naiselle".
 


Ravintolaan astelin valkoinen pitsimekko päällä. Se näytti tajuttoman kauniilta rusketustani vasten. Hintaa en edes katsonut. Tämä oli se mitä eniten rakastin näillä reissuilla. Varauduin aina lähteväni huonoihin olosuhteisiin, mutta sain silti usein kokea sen prinsessahetken, kun minua kohdeltiin kuin kuninkaallista. Mies osti minulle Marlboro-askin ja join margaritaani leveä hymy kasvoillani. Tämä se vasta oli elämää! Vapaus tyydytti minua koko ajan vain enemmän ja enemmän euforisempaan olotilaan.
 


Se olotila villiinnytti minut täysin. Huomasin, että mies alkoi vaipumaan ihastuksen pauloihin katsoessaan kun tanssin. Vihasin aina sitä , sillä minä en oikeasti halunnut satuttaa ihmisiä tahallisesti. Minä olin kuitenkin oman elämänpolkuni valinnut ja tiedostin että minun on oltava äärettömän itsekeskeinen jos haluan viipyä reissuillani pidempään ja elää edes joten kuten inhimillisesti. Minä olin vain niin helvetin hyvä näyttelemään, ettei miehellä ollut mitään hajua siitä, että tulisi viipymään elämässäni vain enää muutamia tunteja.
 


Humalan huumassa halasin miestä ja kiitin siitä, että hän olis pelastanut minut. Otimme huoneen hotellista ja hän pyysi minua viereensä nukkumaan. Annoin hänelle pusun poskelle ja sanoin, että kaikki mikä alkaa nopeasti päättyy myös nopeasti ja että haluaisin edetä hitaasti mutta varmasti. Mies katsoi minua ihaillen ja sanoi miten fiksun ja rehellisen naisen olikaan löytänyt. Tein peitosta itselleni pesän lattialle ja vaivuin uneen.
 


Aamulla hän oli poissa. Avasin välittömästi puhelimeni ja se alkoi täyttymään viesteistä. "Jos nyt välittömästi tulet takaisin, niin vältyt vielä liikkumisrajoitukselta", "Krista miksi teet meille näin?", "Krista tajuutsä että sun vanhemmat on ihan vitun huolissaan", "Missä oot", "Mee takas sinne laitokseen nyt heti.”
 


Ahdistus valtasi koko hotellihuoneen. Suljin puhelimen ja mietin mitä teen. Vastaus löytyi pöydältä johon oli jätetty kirje. Kuoressa oli nippu seteleitä ja viesti jossa mies pyysi minua ostamaan itselleni jotain kivaa ja tulemaan kuudeksi työpaikkansa viereiseen ravintolaan. Hän oli jatkanut hotellivaraustamme vielä kahdella päivällä.
 


Vapaus voitti jälleen! Avasin minibaarin ja otin sieltä kuohuviinin. Menin sen kanssa peilin eteen tanssimaan ja lauloin peilikuvalleni.
 


I'm gonna fight 'em all
A seven nation army couldn't hold me back
They're gonna rip it off
Taking their time right behind my back
 


Otin vaahtokylvyn ja laitoin itseni jumalaiseksi. Ostin itselleni Isa Doran Wild Rose sävyisen huulipunan, sipaisin sitä huuliini ja kävin Sokoksella suihkaisemassa talon kalleinta tuoksua kaulalleni. Olin valmis tapaamiseen.
 


Mies tuijotti minua suu auki ja sanoi, että näytin vielä paremmalta kun olin selvinpäin. Miesparalla ei ollut tietoa siitä, että olin juuri juonut kuohuviinin hänen piikkiinsä ja ajanut sääreni hänen partahöylällään.
 


Hänen seuransa ei enää tuntunut miltään. Hän vain marmatti työstressistään ja siitä miten voisin ehkä illalla häntä sen suhteen helpottaa. Iskin silmää ja sanoin että tulen sen tekemään niin, että hän ei koskaan tule unohtamaan sitä.
 


Huomasin miten hän lipoi suupieliänsä malttamattomana. HYI VITTU! Samalla kun lumosin häntä kauneudellani katselin ympärilleni aistikkaasti ja mietin mikä on seuraava askeleeni. Katseeni kiinnittyi ikkunan läpi erittäin potenttiaaliseen kohteeseen. Sanoin käyväni tupakalla ulkona ja samalla käskin miestä arvailemaan minkä väriset alushousut hän riisuu illalla päältäni.
 


Kävelin ravintolan käytävää pitkin lantiota heiluttaen ja heti ovesta ulos päästyäni otin jalat alleni. Hatkassa sai juosta kiitettävän usein. Katsoin taakseni ja näin miehen ampaisevan ovesta perääni, mutta minä olin jo turvassa. Suljin taksin oven ja annoin ystäväni osoitteen. Kuski kysyi perässä juosseesta miehestä ja tokaisin "Yks hullu exä vaan, you know".
 


Odotin ystävääni heidän talonsa leikkikentän reunalla ottaen aurinkoa. Kun huomasin hänen saapuvan otin leuhkan asennon ja heiluttelin seteleitäni. Hän katsoi niitä huuli pyöreänä. Kerroin koko tarinan maatessamme kentän reunan vasta ajetulla nurmikolla ja nauroimme yhdessä.
 

Se nauru päättyi vasta sitten kun rahat oli tuhlattu ja valtion taksi tuli noutamaan minut takaisin. 
 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vain stoori voi olla totuutta karseampi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Näin on, vaikka todellisuudessa on pilvin pimein vielä karseampia tarinoita.

Käyttäjän kevadkrista kuva
Krista Kevad

Juha hyvä, tämä on ollut joskus minun todellisuuttani. En ole ylpeä siitä, mutta se on totta ja kaikki kokemani on muokannut minusta sen mikä tänään olen ihmisenä ja naisena.

Enkä halua kilpailla siitä kenen tarina on karsein. Ei ihmisten kokemuksia voi arvottaa tai laittaa ranking-järjestykseen.

En kirjoita näitä tehostaakseni itseäni vaikka kyse onkin itsekkäästi vaikeiden asioiden prosessoinnista. Minun aarteeni ei ole se mitä elämässäni on tapahtunut vaan se, että olen selvinnyt niistä normaaliin elämään...tai no ainakin onnelliseen elämään. :)

Toivon tietysti, että teksteistäni saa lohtua ja toivoa joku sellainen joka painii samanlaisten asioiden kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #4

OK, jään toiseksi.

Olen vain kerran karannut naiselta hänen tarjottuaan minulle tuopin olutta Ravintola Sillankorvan baaritiskillä. Sanoin käyväni WC:ssä ja hän vielä huomautti lähtiessäni, että ethän sitten karkaa minnekään. Kävelin kuitenkin ulos, koska nainen oli aivan ikälopun ikäinen, ainakin 35-vuotias ja minä silloin kymmenisen vuotta häntä nuorempi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #4

Olet meidän valo, poistukoon pimeys, se ei pelota meitä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuli mieleeni nuoruudessani ystäväni kanssa salaa luettu Nyyrikki lehti.