Neiti Kevät Paikalla kaikkina vuodenaikoina

Ex and The City

  • Ex and The City

 

 

Kolmen kuukauden seurustelun jälkeen mieheni muuttui välinpitämättömäksi suhdettamme kohtaan. Hän alkoi tuijottaa Hewlett Packard -nimistä naista enemmän kuin minua.



Mies surffasi pörssin sivuilla ja kertoi hankkivansa siten rahaa. Todella lapsellista touhua! Pyytäisi mieluummin vanhemmiltaan niin kuin minä. Ei hän pyytänyt. Tuijotti vain tuntitolkulla joitain numeroita ja huokaili.

Minun läppärin käyttöni on paljon dynaamisempaa. Parilla klikkauksella muutin Facebookissa parisuhdestatukseni sellaiseksi jota on vaikea selittää. Sain välittömästi seitsemän tykkäystä ja yhden sydämen - kaikki miehiltä.

 

Pakkasin tärkeimmät vaatteeni viiteen Ikean kassiin ja nostin ne mielenosoituksellisesti hänen VALTAVALLE työpöydälleen Hewlett Packardin viereen. En tajua miksi yhtä läppäriä varten pitää olla niin iso pöytä; itse hoidan koodaamisen vuoteessa.



Ajattelin miehen säikähtävän ja sitten alkukantaisten vaistojen herätessä alkavan taistella naistaan takaisin. Ja vitut! Hän ei edes nostanut katsettaan Fortumin tilinpäätöksestä. Sen sijaan hän kysyi, että olenko viemässä vanhoja vaatteitani UFF:in keräykseen. 



Hetken mietin, että pikaistuksissa tehdystä taposta saa kuusi vuotta vankeutta, josta ensikertalaisena joudun istumaan puolet. Se olisi ihan sopiva aika treenata täydellinen vartalo ja opiskella joku kiva ammatti jossa tapaa ihania ihmisiä.

 

Annoin miehen kuitenkin elää ja nappasin kassit kantoon. Ulko-ovelta käännyin vielä katsomaan, että juoksisiko hän perääni. Ei juossut. Siellä se ex istui, huokaili ja venytteli katse tiukasti Hewlett Packardin dekolteella.



Hississä matkalla seiskasta ykköseen latasin puhelimeen Tinderin ja sain kolme matchia. Yksi niistä oli Makwan Amirkhani. Hän ei kuitenkaan ollut oven edessä odottamassa minua BMW:sä kanssa. Niinpä jouduin lähtemään kohti bussipysäkkiä. Taksia en voinut soittaa sillä minulla ei ollut rahaa. Kiitti vaan isä! Enkä sitä paitsi edes tiennyt minne olin matkalla.



Viisisataa metriä ja kymmenen röökiä myöhemmin oli aika soittaa exälle. Jostain syystä hän ei vielä ollut havahtunut menetykseensä  ja ottanut hädissään yhteyttä minuun. Ei vaikka olin jo parikymmentä kertaa tarkistanut kaikki puhelimen viestimet.

Viidentoista minuutin monologin aikana luettelin hänelle kaikki hänen virheensä ja sen kuinka hän ei ole sitoutunut suhteeseemme koska ei estänyt lähtöäni. Lopuksi vaadin häntä tulemaan hakemaan minut autolla jos aikoi saada minut takaisin. 



Hän kertoi ottaneensa pari olutta ja ehdotti, että tilaisin taksin jonka hän voisi maksaa sen kunniaksi, että oli juuri kotiuttanut voitot Rapalasta. Rapalasta! Minulle nimestä tulee mieleen ne traktorimiehet jotka keräävät keväisin kuraa ja hiekkaa parkkipaikaltamme. Vaikea uskoa, että sellainen liiketoiminta voi tuottaa yhtään mitään muuta kuin välttämättömän toimeentulon.



Käskin hänen olla puolen tunnin päästä alaovellamme ja ajelin taksilla tunnin ympäri kaupunkia. Olisin ajanut pitempäänkin, mutta kuljettajan työvuoro alkoi olla lopussa enkä sitä paitsi olisi enää jaksanut kuunnella hänen huokailuaan. Mikä ihmeen tarve miehillä on koko ajan huokailla seurassani; Luulin sen olevan vain äitini ominaisuus.



Jätin exän huokailemaan taksikuskin ja kassieni kanssa. Matkalla ykkösestä seiskaan tarkistin vielä, että olisiko Tinderiin ilmestynyt mitään varteenotettavaa. Ei ollut, joten exästä tuli nyksä. Jätin röökiaskin hissin oven väliin, että mies ei saisi käytettyä sitä. Pikku rapputreeni tekee hyvää istuma- ja tuijotustyötä tekevälle.



Illalla sängyssä meillä oli tosi ihanaa. Oli kiva pitkästä aikaa somettaa niin, että vieressä on joku mies. Otin meistä selfien ja ilmoitin Facessa olevani parisuhteessa. Kaikki naiset tykkäsivät ja onnittelivat. Yksi kysyi, että monesko kerta tämä jo oli saman miehen kanssa. Blokkasin hänet välittömästi sillä en voi sietää pinnallisia ja kateellisia ihmisiä.

 

Silmät sydäminä mietin, että kirjoittaisinko Kauppalehteen artikkelin siitä kuinka osakkeensa arvoa parisuhteessa voi nostaa pienin naisellisin manööverein. Mietin myös, että nyksä voisi maksaa minulle taksin sijasta ajokortin jos Rapalan kurahommista alkaa tulla enemmänkin rahaa.



Ajokortillisena pääsisin seuraavien yt-neuvottelujen alkaessa pidemmälle. Isäni on luvannut ostaa minulle auton jos saan käytyä yhdenkin koulun loppuun. Autokoulu olisi loistava paikka näyttää sille humppajuntille millainen tytär hänellä oikein on.



Haluan sitten sellaisen avo-Peugeotin!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän firaot kuva
Rain Ots

Loistavaa talousjournalismia, lukukokemus on kuin ajaisi isolla moottorilla varustetulla pienellä avo-peugeotilla, ei tarvitse kuin koskea rattiin, kaasupolkimesta puhumattakaan, kun ollaan jo seuraavankin risteyksen toisellla puolella. Talousjornalismin, tai no journalismi on väärä sana, mutta talous kuitenkin, tästä tekee Hawlett Packardin kaula-aukko, ekonomi-kirjailijan tekstiin piilottama punaina lanka, eli se miten pörssiyhtiöiden oskekurssit ja muut suhdanteet peilautuvat toisiinsa.

Käyttäjän hannuvilponen kuva
Hannu Vilponen

Ajattelen, voiko tuo kaikki tapahtua niin nopeasti? Ohikiitävää aikaa, kokemuksia, selviytymistarinoita. Kansalaiset, medbörjare, syvähengittäkää! Lisää tällaisia kirjoituksia, kunnallisvaalit ovat muutaman kuukauden päässä.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset